Viime viikolla mies ja saksalainen vieraamme maalasivat ja asensivat följarit. Följarit on pystyyn seinään kiinni tulevat palkit, jotka tukevat hirsiseinää ja estävät hirsiseinän pullistumista ulospäin. Meillä niitä tuli pisimmälle yhtenäiselle seinälle eli etuseinälle kolme, taakse kaksi ja sivuille yhdet.
Minusta nuo följarit on tosi kivannäköiset!
Viikonloppuna kävimme sitten vähän lomalla. Halusimme palkita saksalaisen ystävämme kaikesta hänen vaivannäöstään, joten veimme hänet Kuusamoon ihailemaan Suomen luontoa ja vähän lomailemaan kaiken uurastuksen jälkeen. Olipa se loma tarpeen meillekin, se tuli huomattua. Tässä siis vinkki jokaiselle rakentajalle: pitäkää välillä lomaa, käykää jossain vähän kauempana, pois rakennukselta. Sitten on mukavampi palata takaisin rakentamisen pariin uusin voimin ja tuorein ideoin. Ja voihan sieltä lomalta tarttua mukaan myös sisustusideoita, kun katselee muutakin kuin oman kodin seiniä!
Nyt on palattu taas rakennuselämään, ja olen itsekin ollut joka päivä auttamassa, ettei mies joudu yksin selviämään kaikista hommista. Mies on rakentanut takaterassia ja minä maalannut talon tippalistoja sekä nurkkakoteloiden eri osia. Takaterassi pitäisi saada melko hyvälle mallille, jotta voitaisiin asentaa pilari tukemaan tuota tällä hetkellä ilmassa leijuvaa kattoa terassin päällä. Ja olisihan se kätevää, että terassi ja kuisti olisivat valmiina ennen sisätöiden aloittamista.
Kun katto on talon päällä eikä vielä väliseiniä rajoittamassa, on talon sisällä mukava maalata. Maanantaina tehtiin pitkä päivä raksalla (ainakin lapsen mielestä tosi pitkä päivä), ja ehdin maalata talon tippalistat kahteen kertaan.
Tänään oli sen verran huono ilma, että lapsi kerkesi kastella jalkansa läpimäriksi parin tunnin raksallaolon aikana, joten päivän tuotos ei ollut suuren suuri. No, jokainen maalattu lauta on eteenpäin ja nuohan on nopea maalata sitten toisen kerran kun taas ehtii.
Mies oli kehitellyt hyvän maalauspöydän. Talon räystäslaudat nimittäin maalasimme ensimmäisen kerran pihalla ja laudat oli aseteltu hyvin matalalle, kyljellään makaavien styroksipakettien päälle. Siitä kerrasta jäi mieleen vain hyvin kipeä selkä ja tuskaiset pari tuntia, joten olin iloinen tästä keksinnöstä! Kun laudat asettaa noiden kahden paketin päälle (kuten tuo sotkuinen lautapöytäkin on asetettu, huh huh!), voin maalata selkä suorana.
Myös 3-vuotias tyttäremme halusi osallistua maalaamiseen, ja isänsä antoi hänelle muutaman jämälaudan maalaamisen jälkeen näitä följarin ruuvikohtien päälle tulevia kansia maalattavaksi. Ja hienosti pieni maalasikin! Äiti toki auttoi vähän, että maalia olisi myös sivuilla. Ainut moka tässä oli asettaa nuo maalattavat suoraan tuulensuojalevyjen päälle. Tuo vihreä pinta jää nimittäin kiinni kuivuvaan maaliin ja repeää mukaan.
Viime aikoina on alkanut mieleen tulla niin monia asioita, joista olisi ihanaa kirjoitella täällä blogissa! Pyörittelen esimerkiksi talon sisustusta mielessäni vähän väliä, ja moni asia on vielä epäselvää. Minä pidän vanhasta tyylistä, ja minun haaveeni oli aiemmin ostaa vanha hirsitalo ja remontoida siitä uusi koti, sisustaen sitä vanhoilla huonekaluilla. Mies taas pitää enemmän modernista ja käytännöllisestä tyylistä. Hirsitalo on meille molemmille mieluinen ratkaisu, ja onhan uudessa hirsitalossa se hyvä puoli, että se on lämmin ja pohjaratkaisun voi päättää itse toisin kuin jos olisimme hankkineet vanhan kehikon. Pidämme molemmat avoimista pohjaratkaisuista.
Oman talon pohjan löytäminen oli todella haastavaa! Etsimme monta kuukautta, ja mies meinasi jo turhautua. Minulla oli nimittäin varmuus siitä, että kun löydän sen oikean, niin tiedän sen löytäneeni. En halunnut yhtään vinoa seinää, en ahtaita käytäviä, en tuulikaappia... Olin jo varma, ettei meille tehtyä pohjaa olekaan, ja piirtelin jo omia versioita, kun tämä pohja käveli vastaan. Silloin tiesimme, että tässä se on. Siinä vaiheessa löimme miehen ehdotuksesta kättä päälle, että enää emme epäröi (tai vaimo ei muuta mieltään). Taisimme valita oikein, sillä kertaakaan kumpikaan ei ole kokenut tarpeelliseksi alkaa miettiä pohjaa uudestaan.
Talomme pohja on todella avoin, sillä en pidä käytävistä. Halusimme avoimen tuvan, jossa on tilaa vaikka isommallekin vierasporukalle. Tuvassa onkin nyt eteinen mukaanlukien yli 60 neliötä. Mietimme pitkään, kannattaisiko rakentaa kolme vai neljä makuuhuonetta. Alunperin tässäkin mallissa oli vain kolme, sillä olohuoneen pääty oli rakennettu erkkeriksi ja takaseinustalla myös oikealla oli katon alle jäävä terassisyvennys. Mies ehdotti, että suoristamme sen mutkan, jolloin saamme suuremman työhuoneen (ompelevan vaimon unelma!) ja mahdollisuuden myöhemmin jakaa tuon huoneen kahdeksi makuuhuoneeksi, jos tarve vaatii. Nuo lisäneliöt eivät lisää talon hintaakaan, sillä hirttä menee saman verran edelleen, ja tulee yksi nurkka vähemmän. Hyvä ratkaisu siis!
Mutta miksi päädyimme yksikerroksiseen taloon? Minä haaveilin yksikerroksisessa talossa kasvaneena toisesta kerroksesta, mies taas on asunut lapsuutensa kaksikerroksisessa talossa ja halusi ehdottomasti yksikerroksisen. Kun sitten tutkimme pohjaratkaisuja, totesimme, että jos haluamme kaksikerroksisen talon, joudumme uhraamaan unelmamme isosta tuvasta. Pyörittelimme monia malleja, joissa oli alhaalla tupa ja kaksi makuuhuonetta, ja yläkerrassa pari makuuhuonetta, jotka olisimme rakentaneet myöhemmin. Tupa jäi kuitenkin maksimissaan 40 neliöiseksi, joka voisi olla aika ahdas tila, jos siihen ahdetaan keittiö, ruokailutila sekä olohuone kaikki samaan. Portaat voisivat myös olla pienille lapsille vaaralliset ja hankaloittaa siivousta sekä viedä tilaa.
Kirjoitukseni uhkaa taas venyä ylimittaiseksi, joten jatkan sisustuspohdinnoilla myöhemmin ja kirjoittelen vähän useammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti