Kohta päästään...

...nimittäin sisätöihin! Mies sai kaverin pariksi päiväksi auttamaan viime viikolla, ja talo onkin edistynyt hurjasti.

Ensin mies teki nurkkakotelot hirsinurkkien päälle ja naulasi tippalistat paikoilleen. Näihin taisi mennä puolitoista päivää.

Seuraavaksi työn alla olivat etukuisti ja takaterassi. Miehellä ei ole aiempaa kokemusta aumakaton rakentamisesta, ja sanoikin jälkeenpäin, että hän arvelee, että se tulee näin, miten hän on sen rakentanut! Tarkistimme vielä netistä eri kuvista, ja kyllä, ihan oikein meni!

En ollut käynyt raksalla pariin päivään, joten lauantaina minua tuli vastaan peltejä vaille valmis aumakattokuisti, kun ajoin talon pihaan. Ihan sanattomaksi veti, on se vaan niin kaunis!

Näin jälkeenpäin hirvittää katsoa edellisen blogitekstin kuvia, sillä niihin oli jäänyt niin karmeat jäteläjät näkyviin. Nämä kuvat otinkin vähän rajaten...

Terassin katto on valokatetta vaille valmis.

Onneksi enää ei tarvitse rajailla, sillä käytimme lauantai-iltapäivän kokonaan talon ja pihan siivoamiseen. Polttopuuta oli ehtinyt jo kertyä varmaan vuoden lämmitystarpeiksi, kun talo tyhjennettiin epämääräisistä laudanpätkistä. Monen tunnin ajan sai myös pitää nuotiota, että sai kaiken ylimääräisen roskan poltettua!

Loputkin tippalistat ovat nyt paikoillaan.

Lauantaiaamuna kävimme kiertelemässä kauppoja. Halusin käydä Askossa hakemassa ideoita sisustukseen. Olihan siellä totta kai kaikkea ihanaa! Hankalaa tässä vaiheessa on se, että varastotilaa on niin rajatusti, ettei kannata vielä ostaa sisustustavaraa. Onneksi ideoita voi silti kerätä!

Askosta siirryimme rautakauppaan tilaamaan valokatetta terassille, ja mitä siellä kävelikään vastaan! Lavallinen ihanaa Cellon parkettia, kesätarjouksessa.

Aivan ihanat viisteet tässä!

Parketti oli todella hyvässä alennuksessa, eikä mennyt kauaa, kun varasimme koko jäljellä olevan määrän, sillä sitä oli juuri sopivasti meidän taloomme.

Olen jo kauan ihastellut netistä kauniita, uudenlaisia parketteja. Meillä oli vanhassa talossamme koivulautaparketti, josta en pitänyt, ja se naarmuuntui helposti. Nykyään on kuitenkin kehitelty parempia parketteja, erityisesti tammesta. Kuitenkin meidän rakennusprojektimme on tiukasti budjetoitu, ja olimme laskeneet, että lattiamateriaalin neliöhinta voisi olla noin 20€. Tuolla hinnalla ei yleensä parketteja irtoa, joten olin jo tyytynyt ajatukseen, että meille tulee laminaattilattiat. Se tuntui minusta vähän ristiriitaiselta, että hirsitalossa ei ole missään muovia, mutta sitten päällystäisimme lattiamme muovisella laminaatilla. Laminaatti ei tunnu turvalliselta valinnalta, sillä viime aikoina on alettu herätä muovien haittoihin ihmiselle. Lapset kun konttaavat jatkuvasti lattialla ja nuolevatkin sitä. Meille oli siis selvää, että jos meidän väreihimme ja hintaluokkaamme (tinkimättä laadusta) sopivaa parkettia löytyy, niin siihen päädymme. Onneksi näin kävi! Olemme todella innoissamme tästä löydöstä.

Tänään alettiin taas hommiin. Mies laittoi viimeisiä tuulensuojalevyjä paikoilleen terassin seinään, joka jää kattolautojen yläpuolelle, ja minä aloin villoittaa Ekovillalla ikkunoiden yläreunoja. Hirsitalossa ei voi laittaa uretaania kuin ikkunoiden kolmelle sivulle, ja yläreuna pitää villoittaa, jotta hirret pääsevät laskeutumaan.

Alussa leikkasin levyjä sopivan kokoisiksi puukolla, mutta parhaaksi ratkaisuksi osoittautui levyn sahaaminen kahden styroks-paketin päällä niin, että saha kulkee pakettien välissä.

Joissain ikkunoissa Ekovillalevy ei ihan riittänyt paksuudeltaan, vaan jäi löysälle ja valo näkyi läpi. Lisäsin niihin kohtiin ohutta villalevyä.

Villoittamisen jälkeen aloin teipata ikkunoiden yläreunoja ilmansulkuteipillä, ettei tuuli pääse sisään. Ulkopuolellekin tulee teippi, mutta se on vähän erilaista kuin tämä, eikä sitä löytynyt perusrautakaupasta. Netissä sitä näytti olevan, pitänee tilata sieltä.

Näiden teippaamisessa pitää olla tarkkana, ettei teippaa liian läheltä ikkunaa eikä liian pitkälle hirren päälle. Riskinä on, että lista ei peitäkään teippiä kokonaan, jos teippiä on liian leveälti. Jouduin laittamaan kaksi teippikerrosta päällekäin, sillä teipin leveys ei ihan riittänyt tuohon aukkoon.

Teippausta jäi vielä jonkin verran huomiselle, silloin jatketaan.

Nyt on hommat tosiaan niin hyvällä mallilla, että kohta päästään tekemään sisätöitä. Mies pistikin jo tarjouspyyntöä ilmanvaihtoputkistosta. Hän kyseli myös kirvesmiestä töihin, ja voi olla, että sellainen ainakin joksikin aikaa saadaan tässä syksyllä. Tiedä, vaikka jouluksi päästäisiin uuteen kotiin!

Pilareita ja palkkeja

Viimeinen viikko on ollut työntäyteinen raksalla. Kuutena päivänä tehtiin täydet päivät (onneksi sunnuntaisin levätään!), ja saimme paljon aikaan. Hirsikehikko kasattiin reilu kuukausi sitten, eikä uskoisi, että vain vähän aikaa sitten talomme paikalla oli vain betonilaatta.

Perjantaina ja lauantaina pystytimme takaterassin ja etukuistin pilareita ja palkkeja. Pilarit ovat niin jyhkeän näköiset, että olen aivan ihastunut niihin.

Nämä oli ensimmäiset, jotka laitettiin paikoilleen. Jostain syystä ne oli myös kaikkein hankalimmat, eikä millään meinattu saada paikoilleen tuota pidempää palkkia. Onneksi miehen veli riensi apuun lisänostovoimaksi ja palkki saatiin paikoilleen.

Illalla mies meni vielä takaisin raksalle ja oli saanut yksin pystytettyä traktorilla takaterassin loput pilarit ja palkin. Nämä siis odottaa enää valokatetta päälleen!

Sitten oli vuorossa etukuisti. Mies oli samana iltana pähkäillyt, että miten ihmeessä tämä kehikko kasataan, kun pilarit on paljon lyhyempiä kuin följarit, ja piirrustuksissa lukee, että palkki tuetaan följarin päälle. Palkki olisi siis tullut vinoon. Tutkimme netistä hirsitaloblogeja ja yhdestä blogista hoksattiinkin, että se följarihan pitää lyhentää. Tästä toki olisi voinut olla maininta rakennusohjeissa. Jouduimme siis käyttämään följarin irti, lyhentämään sitä ja tekemään uuden reiän pultille. Luulisi, että tehtaalta voisi tulla oikean kokoiset följarit suoraan, tai että följarin lyhentämisestä olisi ohje. Amatööri-omatoimirakentajalla menee hurjasti aikaa miettimiseen, purkamiseen ja uudelleen tekemiseen. Se on tullut jo tutuksi...

Kun följarit oli lyhennetty, päästiin palkin asennukseen. Tuo palkki olikin pisin kaikista ja hurjan painava. Jännitin kyllä, miten onnistuu, kun asennusporukkana oli vain mies ja sen vaimo.

Kun palkki saatiin nostettua pilarien tasalle, tuli ongelmia. Se ei nimittäin ollut aivan oikeassa kohdassa, ja miehen olisi pitänyt olla molemmissa päissä yhtä aikaa mallaamassa sitä paikoilleen. Minusta ei ollut siihen apua, sillä palkki oli niin painava, etten saanut sitä liikahtamaankaan. Juuri silloin miehen toinen veli ilmestyi pihaan kaveriksi ihan yllätyksenä. Taas palkki saatiin paikoilleen, ja mies vielä reippaana suti siihen maalin päälle suojaamaan sateilta.

Huomenna pitää suunnistaa heti aamusta ostamaan puutavaraa, että päästään aloittamaan etukuistin katon rakentaminen. Myös nurkkakotelot ja tippalistat ovat asennuslistalla seuraavaksi. Talon ilme tulee taas muuttumaan kovasti ensi viikon aikana.

Pari päivää sitten päätimme ja tilasimme takan. Olemme sellainen pari, että meillä on tässä rakentaessa aina joku asia, jota pyörittelemme ja maistelemme, emmekä saa rauhaa, ennen kuin päätös on tehty ja viety eteenpäin. Siitä on hyötyä, koska sitten saamme asioita hoidettua. Nyt oli takan vuoro. Olimme miettineet aiemmin pelkän takan hankkimista. Meillä oli edellisessä talossa suuri tiilinen takka-leivinuuni, ja käytimme leivinuunia pääasiassa lämmittämiseen. Ajattelimme, että emmehän me sellaista enää tarvitse uuteen taloon. Mielipiteillä on kuitenkin tapana muuttua, vai mitä?

Tutustuimme nimittäin vaihtoehtoon nimeltä haudutusuuni. Sillä ei pääse ihan samoihin lämpötiloihin kuin leivinuunilla, mutta kyllä siellä pullat saa paistettua ja lihat haudutettua. Lisäksi se pysyy siistinä, sillä sinne ei laiteta tulta ollenkaan, vaan haudutusuuni lämpiää samalla kun takassa poltetaan puuta. Tuo systeemi tuntui heti omalta, sillä emme omista mikroa, ja lämmitämme ruokamme aina uunissa. Uudessa talossa voimme käyttää haudutusuunia myös ruoanlämmittämiseen ja säästää sähköä!

Kävimme tutustumassa talvella Tiilerin tehtaan takkanäyttelyyn Ylivieskassa, ja saimmekin siellä loistavaa palvelua. Voin suositella! Silloin olimme päätymässä tähän malliin:

Kuva lainattu Tiilerin sivuilta (http://www.tiileri.fi/fi/tuote/144&ref=53)

Tuohan olisi ollut oikein komea takka, ja sopiva isoon tupaamme.

Aloimme kuitenkin miettiä vaihtoehtona myös vuolukivistä takkaa. Mies oli miettinyt sitä aiemminkin, mutta vaimohan oli hänen ehdotuksensa tyrmännyt. Asia tuli uudestaan esille, ja kävimme rautakaupassa katsomassa yhtä mallia. Sitten kyselimmekin jo tarjouksia, ja olisikohan kesälomien syytä, mutta vain yhdestä paikasta otettiin yhteyttä, ja ottivatpa heti seuraavana päivänä.

Nimittäin Nunnauunilta. Tällainen yhdistelmä meille on nyt sitten tulossa:

Kuva lainattu Nunnauunin sivuilta (http://www.nunnauuni.com/tulisijat/solo-takkaleivinuunit/573_4_6_12.html)

Nopeaan päätökseen vaikutti toki sekin, että mummollani on Nunnauunin vuolukivitakka ollut aktiivikäytössä monta vuotta, ja hänen kokemuksensa ovat olleet pelkästään positiivisia. Totta kai kävimme sitäkin tässä mietintäaikana silittelemässä. Olemme todella tyytyväisiä päätökseemme. Elokuun puolella on tämän toimitus. Syksyllä saadaan lämmittää uutta taloa komealla takalla!

Följareita, maalausta ja terasseja

Niin se talo etenee, vaikkei enää niin nopeasti että sitä itse huomaisi! Hirsitalon runkovaihe on niin nopea, että sen jälkeen työt tuntuvat ihan seisahtuvan, kun valmista ei tulekaan enää samalla tahdilla kuin aiemmin. No eipä mitään, koko ajan kuitenkin jotain tapahtuu ja asiat etenee.

Viime viikolla mies ja saksalainen vieraamme maalasivat ja asensivat följarit. Följarit on pystyyn seinään kiinni tulevat palkit, jotka tukevat hirsiseinää ja estävät hirsiseinän pullistumista ulospäin. Meillä niitä tuli pisimmälle yhtenäiselle seinälle eli etuseinälle kolme, taakse kaksi ja sivuille yhdet.

Minusta nuo följarit on tosi kivannäköiset!

Viikonloppuna kävimme sitten vähän lomalla. Halusimme palkita saksalaisen ystävämme kaikesta hänen vaivannäöstään, joten veimme hänet Kuusamoon ihailemaan Suomen luontoa ja vähän lomailemaan kaiken uurastuksen jälkeen. Olipa se loma tarpeen meillekin, se tuli huomattua. Tässä siis vinkki jokaiselle rakentajalle: pitäkää välillä lomaa, käykää jossain vähän kauempana, pois rakennukselta. Sitten on mukavampi palata takaisin rakentamisen pariin uusin voimin ja tuorein ideoin. Ja voihan sieltä lomalta tarttua mukaan myös sisustusideoita, kun katselee muutakin kuin oman kodin seiniä!

Nyt on palattu taas rakennuselämään, ja olen itsekin ollut joka päivä auttamassa, ettei mies joudu yksin selviämään kaikista hommista. Mies on rakentanut takaterassia ja minä maalannut talon tippalistoja sekä nurkkakoteloiden eri osia. Takaterassi pitäisi saada melko hyvälle mallille, jotta voitaisiin asentaa pilari tukemaan tuota tällä hetkellä ilmassa leijuvaa kattoa terassin päällä. Ja olisihan se kätevää, että terassi ja kuisti olisivat valmiina ennen sisätöiden aloittamista.

Kun katto on talon päällä eikä vielä väliseiniä rajoittamassa, on talon sisällä mukava maalata. Maanantaina tehtiin pitkä päivä raksalla (ainakin lapsen mielestä tosi pitkä päivä), ja ehdin maalata talon tippalistat kahteen kertaan.

Tänään oli sen verran huono ilma, että lapsi kerkesi kastella jalkansa läpimäriksi parin tunnin raksallaolon aikana, joten päivän tuotos ei ollut suuren suuri. No, jokainen maalattu lauta on eteenpäin ja nuohan on nopea maalata sitten toisen kerran kun taas ehtii.

Mies oli kehitellyt hyvän maalauspöydän. Talon räystäslaudat nimittäin maalasimme ensimmäisen kerran pihalla ja laudat oli aseteltu hyvin matalalle, kyljellään makaavien styroksipakettien päälle. Siitä kerrasta jäi mieleen vain hyvin kipeä selkä ja tuskaiset pari tuntia, joten olin iloinen tästä keksinnöstä! Kun laudat asettaa noiden kahden paketin päälle (kuten tuo sotkuinen lautapöytäkin on asetettu, huh huh!), voin maalata selkä suorana.

Myös 3-vuotias tyttäremme halusi osallistua maalaamiseen, ja isänsä antoi hänelle muutaman jämälaudan maalaamisen jälkeen näitä följarin ruuvikohtien päälle tulevia kansia maalattavaksi. Ja hienosti pieni maalasikin! Äiti toki auttoi vähän, että maalia olisi myös sivuilla. Ainut moka tässä oli asettaa nuo maalattavat suoraan tuulensuojalevyjen päälle. Tuo vihreä pinta jää nimittäin kiinni kuivuvaan maaliin ja repeää mukaan.

Viime aikoina on alkanut mieleen tulla niin monia asioita, joista olisi ihanaa kirjoitella täällä blogissa! Pyörittelen esimerkiksi talon sisustusta mielessäni vähän väliä, ja moni asia on vielä epäselvää. Minä pidän vanhasta tyylistä, ja minun haaveeni oli aiemmin ostaa vanha hirsitalo ja remontoida siitä uusi koti, sisustaen sitä vanhoilla huonekaluilla. Mies taas pitää enemmän modernista ja käytännöllisestä tyylistä. Hirsitalo on meille molemmille mieluinen ratkaisu, ja onhan uudessa hirsitalossa se hyvä puoli, että se on lämmin ja pohjaratkaisun voi päättää itse toisin kuin jos olisimme hankkineet vanhan kehikon. Pidämme molemmat avoimista pohjaratkaisuista.

Oman talon pohjan löytäminen oli todella haastavaa! Etsimme monta kuukautta, ja mies meinasi jo turhautua. Minulla oli nimittäin varmuus siitä, että kun löydän sen oikean, niin tiedän sen löytäneeni. En halunnut yhtään vinoa seinää, en ahtaita käytäviä, en tuulikaappia... Olin jo varma, ettei meille tehtyä pohjaa olekaan, ja piirtelin jo omia versioita, kun tämä pohja käveli vastaan. Silloin tiesimme, että tässä se on. Siinä vaiheessa löimme miehen ehdotuksesta kättä päälle, että enää emme epäröi (tai vaimo ei muuta mieltään). Taisimme valita oikein, sillä kertaakaan kumpikaan ei ole kokenut tarpeelliseksi alkaa miettiä pohjaa uudestaan.

Talomme pohja on todella avoin, sillä en pidä käytävistä. Halusimme avoimen tuvan, jossa on tilaa vaikka isommallekin vierasporukalle. Tuvassa onkin nyt eteinen mukaanlukien yli 60 neliötä. Mietimme pitkään, kannattaisiko rakentaa kolme vai neljä makuuhuonetta. Alunperin tässäkin mallissa oli vain kolme, sillä olohuoneen pääty oli rakennettu erkkeriksi ja takaseinustalla myös oikealla oli katon alle jäävä terassisyvennys. Mies ehdotti, että suoristamme sen mutkan, jolloin saamme suuremman työhuoneen (ompelevan vaimon unelma!) ja mahdollisuuden myöhemmin jakaa tuon huoneen kahdeksi makuuhuoneeksi, jos tarve vaatii. Nuo lisäneliöt eivät lisää talon hintaakaan, sillä hirttä menee saman verran edelleen, ja tulee yksi nurkka vähemmän. Hyvä ratkaisu siis!

Mutta miksi päädyimme yksikerroksiseen taloon? Minä haaveilin yksikerroksisessa talossa kasvaneena toisesta kerroksesta, mies taas on asunut lapsuutensa kaksikerroksisessa talossa ja halusi ehdottomasti yksikerroksisen. Kun sitten tutkimme pohjaratkaisuja, totesimme, että jos haluamme kaksikerroksisen talon, joudumme uhraamaan unelmamme isosta tuvasta. Pyörittelimme monia malleja, joissa oli alhaalla tupa ja kaksi makuuhuonetta, ja yläkerrassa pari makuuhuonetta, jotka olisimme rakentaneet myöhemmin. Tupa jäi kuitenkin maksimissaan 40 neliöiseksi, joka voisi olla aika ahdas tila, jos siihen ahdetaan keittiö, ruokailutila sekä olohuone kaikki samaan. Portaat voisivat myös olla pienille lapsille vaaralliset ja hankaloittaa siivousta sekä viedä tilaa.

Kirjoitukseni uhkaa taas venyä ylimittaiseksi, joten jatkan sisustuspohdinnoilla myöhemmin ja kirjoittelen vähän useammin!